Meillä on seinät!

Meidän perhe sai nautiskella tänään ihan erityisestä vappuohjelmasta, kun nosturi sekä ahkerat timpurimme nostivat talomme ulkoseinät pystyyn. Tulimme paikalle siinä vaiheessa, kun kolme seinää oli jo ylhäällä. Viimeisen seinän nostamisen saimme siis mekin nähdä, ja yllättäen aika monta kuvaa tuli napattua. Kyllä tämä tuntuu nyt taas niin paljon todellisemmalta! Alkuillasta pyörähdetään tontilla vielä uudemman kerran, sillä silloin ovat kattoristikotkin paikoillaan. Tähän väliin kuitenkin kännykällä napattuja kuvamaistiaisia tältä aamulta. Ihanaa vappua kaikille! Meille tämä on ehkä paras vappu ikinä.

Talo edestä

Talo takaa

Rimakatto - uhka vai mahdollisuus?

Mentiin sitten ihastumaan puiseen rimakattoon. Ihastuminen tapahtui jo viime kesänä, kun kävimme katsomassa yhtä Siklatalojen rakentamaa, tosi kivaa taloa. Talon asukkaat olivat itse toivoneet puukattoa ja hieno rimakatto heille olikin tehty. Ja nyt meillekin pitäisi saada sellainen! On vain ihan älyttömän vaikea päättää, mistä puusta katto tehtäisiin. Muistelemme mieheni kanssa, että näkemämme rimakatto olisi tehty mäntyrimasta. Omat muistikuvani ovat kuitenkin niin hataria, etten kunnolla enää muista, miltä juuri tuo puulaji näytti katossa. (Netistäkään en ole löytänyt kuvaa juuri samanlaisesta katosta.) Ongelmalliseksi asian tekee lisäksi se, että puun sävy muuttuu vuosien mittaan. Osa puulajeista kellastuu, osa tummuu. Selvää on se, että keltaista kattoa emme halua. Männyn pitäisi kuulemma vain tummua - mutta millaiseksi? Itsellä siintää mielessä kauhukuvat keltaisesta, oksaisesta mäntypaneelista, joita on isketty kattoon joskus 80-luvulla. Puulajeista vähän enemmän tietävät ovat kuitenkin kertoneet, että oksaton mäntyrima on ihan eri asia, eikä sen pitäisi samalla tavalla kellastua.

Toinen vaihtoehto meillä on koivu. Koivussa mietityttää hinta ja se, onko se jo liian vaalea puu. Tai jotenkin väärän sävyinen puu? Kumpi meille ylipäätään sopisi paremmin, mänty vai koivu? Vai jokin muu? Voitte uskoa, että tätä kattoasiaa olen stressannut jo pitkään. Helpointa olisi ottaa vain valkoinen kipsikatto kaikkialle - ja sellainen meillä tuleekin makkareihin ym. - mutta kun me halutaan jotain erilaista olkkari-keittiöön, jossa meillä on korotettu, vino sisäkatto. Rimakatto on aikamoinen katseenvangitsija, kunhan se vain on juuri oikeanlainen. Lisäksi se vaikuttaa positiivisesti huoneen akustiikkaan.

Kattopohdinnat ovat laittaneet uusiksi myös lattiavalinnan. Kun aikaisemmin kerroin, että meille tulee laminaatiksi varmaankin Roomsin Suite Grey Oak, on valintamme kallistunut sittenkin saman valmistajan Loft Light Oakiin, joka ei ole harmaa vaan vaalea tammi nimensä mukaisesti. Sen kanssa sopii kivemmin yhteen myös keittiön tammitaso, joka edelleen on pohdinnoissa ykkönen. Tosin sitäkin olen miettinyt, että jos katto tehdäänkin koivusta, voisi ehkä keittiön tasokin olla koivua. Aaargh! Voi rimakatto minkä teet!

Rooms Loft Light Oak -laminaatti, vieressä Conceptin laatta

Keskeneräisiä päätöksiä mutta valmiita päätyseiniä

Blogissa on ollut hiljaista pääsiäisloman takia, mutta taloasiat ovat olleet kuitenkin aktiivisesti mielessä. Ennen kaikkea sisustusasiat ovat olleet nyt pinnalla. Pitäisi päättää, minkälainen sisäkatto meille tulee, mitkä laatat, maalit ja laminaatti, mikä tulisija, saunan kiuas, minkälaiset lauteet, saunan seinä- ja kattopaneelit, ulko-ovet, väliovet ja niin edelleen. Olemme mieheni kanssa vielä molemmat rasittavan perinpohjaisia, joten mikään asia ei meillä mene kaavalla "ihan sama, otetaan vaik toi". Kun mukaan lisätään halu pysyä edes jotenkin järkevässä budjetissa, on lopputulos aika mukavasti hermoja nakertava. Itse asiassa yllättävän hyväntuulisesti me kumminkin näiden asioiden äärellä olemme pyörineet. Välillä vain kommunikaatiossa tulee kummallisia katkoksia. Kun itse olen jo luullut, että olemme valinneet jotain, kertookin mieheni, ettei asiasta oikeastaan olekaan ollut puhe. (Ilmeisesti sisustan taloamme ihan vain oman pääni sisällä...) On meillä onneksi jo joitakin ihan varmoja valintoja ja useita sinne päin.

Siklatalojen timpurit ovat myös aloittaneet työnsä tontilla. Jo ennen pääsiäislomaa tyypit olivat saaneet rakennettua talomme päätyseinät. Kun tänään pyörähdimme tontilla, olivat pitkät seinät jo hyvällä mallilla. Seinäelementit rakennetaan siis paikan päällä valmiiksi ja nostetaan sitten pystyyn. Timpurit arvelivat, että ensi viikon alussa he pääsisivät tähän vaiheeseen. Jee! Pakko mennä napsimaan kuvia. Ulkoseinän väri on näyttänyt muuten oikein kivalta nyt, kun sitä on nähnyt isommalla pinnalla. Täällä blogissahan minä sitä aikaisemmin vähän stressasin, mutta onneksi ihan suotta.

Pressujen alla piilossa...

...meidän päätyseinät

Uuden vaiheen kynnyksellä

Asiat ovat jälleen edenneet ja nyt tuntuukin, että seistään uuden vaiheen kynnyksellä. Meille on porattu maalämpökaivo ja talopaketti on tuotu tontille. Ensi viikolla alkaa pystytys! Tykkään, kun meidän projektissa kaikki on tähän saakka valmistunut ennemmin nopeasti kuin hitaasti. Olen myös tosi tyytyväinen, että valittiin lämmitysmuodoksi maalämpö. Vaikka sen perustuskustannukset ovat melko suuret, maksaa se itsensä myöhemmin takaisin. Ja onhan se ekologinen verrattuna moneen muuhun lämmitysmuotoon.

Maatyöt on siis saatu päätökseen ja seuraavaksi alkaa Siklatalojen osuus. Maatyöt meille teki Marila Transport. Kyseistä firmaa voimme lämpimästi suositella, sillä kaikki sujui joustavasti ja hyvin. Nyt onkin odottava ja iloinen fiilis kaikin puolin. Kohta me saadaan seinät ja katto! Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Perustukset valmiina

Talopaketti odottaa kiltisti tontilla Siklatalojen timpureita.

Muodot muotoutumassa

Kävin tänään kurkkaamassa, miltä tontillamme näyttää, ja mukavastihan siellä on hommat edenneet. Sokkeli on valmis ja ulkopuolisia täyttöjä on alettu tehdä. Nyt siis sai vähän paremmin hahmotettua, mihin korkoon maanpinta tulee. Takapihalle en tällä kertaa päässyt katsomaan, kun kaivuri oli tiellä, mutta eipä siellä olisi vielä juuri mitään nähtävää ollutkaan, kun täyttöjä ei ollut sinne vielä tehty. Täytyy jossain vaiheessa palkata kunnon pihasuunnittelija miettimään, miten takapihastamme ja erityisesti rinteestämme saisi kauniin ja tyylikkään alueen, jota voisi onnellisena tuijotella olohuoneensa ikkunasta. Tällä hetkellä rinne näyttää vain tosi jyrkältä. Muistutankin itseäni usein siitä, mitä eräs talomyyjä meille syksyllä totesi: kyllä pihassa täytyy muotoa olla.

Kuva takaosassa tuleva varastomme, etuosassa autokatos

Autokatos ja varasto pihan puolelta katsottuna

Talon sokkeli valmis - ja täynnä roskaa... Pitää tilata roskalava pian!

 

Loppuviikosta Sikla toimittaa talopaketin tontillemme ja ensi viikon alussa alkaa rungon pystytys. Voitte uskoa, että sitä odotetaan täällä melkoisen malttamattomana! Talomme valmiusaste on muuten jo 23 prosenttia. Huimaa!

Keittiöunelmia

Unelmieni keittiössä on paljon säilytystilaa. Inhoan nimittäin sitä, kun lautaset, kattilat, kipot ja kupit pitää tunkea kaappeihin. Lopulta käy niin, ettei koskaan tule käyttäneeksi niitä, jotka ovat päätyneet kaapin perälle ja jopa unohtaa omistavansa jonkun kivan astian, koska ei vain ole tullut nähneeksi sitä pitkiin aikoihin.

Kun lähdimme suunnittelemaan keittiötä tulevaan taloomme, oli lähtökohtana se, että ahtaiden alakaappien sijaan haluamme vetolaatikoita. Niihin mahtuu enemmän tavaraa, eikä niiden sisälle tarvitse sukeltaa etsimään yhtään mitään, vaan kaikki on helposti saatavilla. Toinen unelma oli saada saareke, jossa voisi kokkailla ja samalla katsella olohuoneeseen. Halusimme modernia ja linjakasta tyyliä. Huomasinkin ihastelevani eniten vetimettömiä, valkoisia keittiöitä.

Näiden vaatimattomien unelmien toteuttaminen oli lopulta aika helppoa. Puustellin kanssa yhteistyössä suunnittelemamme keittiö on avara ja valkoinen. Siinä on paljon vetolaatikoita ja suuri saareke (tai oikeammin niemeke, koska sen toinen reuna on seinässä kiinni). Niemekkeen toisella puolella kokkaillaan ja toinen puoli toimii esimerkiksi juhlissa tarjoilupöytänä. Lisäksi keittiössä on korkea ikkuna. Tämäkin oli yksi unelmakeittiöni kriteereistä.

Puustellin havainnekuvien mukaan keittiömme näyttäisi tältä.

Niemekkeessä riittää säilytystilaa: vetolaatikoita on molemmin puolin.

Vanha kuva. Niemekkeeseen tulee neljä vetolaatikkoa tällekin puolelle.

Jääkaapin ja pakastimen viereen tulee uuni ja mikro.

Keittiön tasot ovat massiivipuuta ja mitä todennäköisimmin tammea. Hanat hankimme itse sekä keittiöön, vessaan että kodinhoitohuoneeseen ja näillä näkymin päädymme Grohen hanoihin. Pitäneekin kirjoittaa hana- ja suihkuvalinnoista vielä erillinen postaus... Jääkaapin ja pakastimen integroimista pohdimme kovasti, mutta lopulta kun testailimme erilaisia versioita keittiöliikkeessä, totesimme, että integroidut ovat liian painavia, vaikka toki kauniita ovatkin. Näin ollen meille tulee rosteriset koneet. Astianpesukone piilotetaan kuitenkin häveliäästi valkoisen oven taakse. Päättämättä on, ovatko ovet kiiltäviä vai mattapintaisia ja tuleeko keittiön välitilaan laattaa, lasia vai jotain muuta. Ideoita otetaan vastaan!

Mitä tykkäätte? Itse tykkään kovasti!