Kolmevuotiaan esikoisemme riemulla ei ollut rajoja, kun ilmoitimme hänelle lauantaina, että menemme katsomaan, kuinka tontiltamme kaadetaan puita. "Mennään puunkaateluun!" hän intoutui huutelemaan.
Varsinaista puiden kaatumista emme nähneet. Metsuri oli ollut nopea ja lähes kaikki puut oli jo kaadettu, kun saavuimme paikalle. Tontti näytti nyt paljon isommalta kuin aikaisemmin. Savinenhan se on, kun ei varsinaisia maatöitä ole vielä tehty. Jännä kyllä seurailla, milloin tontti alkaa olla siinä kunnossa, että sinne voi laskea esikoisenkin kirmaamaan. Nyt hän ei olisi millään malttanut pysytellä tiellä ihailemassa tonttia, vaan olisi mielellään saapastellut (siis liukastellut) isin perässä katsomaan metsurin työnjälkeä. Pitääkin kaivaa jostain koko perheelle kunnon raksavaatteet. Kun savesta päästään eroon, tulee tilalle rakennuspölyä ja muuta mukavaa. Tosin tällä hetkellä ajatus rakennuspölystä saa vain hymyn huulille. Sehän tarkottaisi sitä, että jotain on jo rakennettu! Malttamattomuus taitaa olla vähän minunkin paheeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti